Index: Finnish 1938

 

Job 14

[1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16] [17] [18] [19] [20] [21] [22] [23] [24] [25] [26] [27] [28] [29] [30] [31] [32] [33] [34] [35] [36] [37] [38] [39] [40] [41] [42]

14:1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

14:3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

14:4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

14:5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

14:6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

14:7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

14:9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

14:11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

14:12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

14:13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14:14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

14:15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

14:16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

14:17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

14:20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

14:21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.

14:22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

 

Created with FREE HTMLCompiler by BibleDatabase