Index: Finnish 1938

 

Job 32

[1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16] [17] [18] [19] [20] [21] [22] [23] [24] [25] [26] [27] [28] [29] [30] [31] [32] [33] [34] [35] [36] [37] [38] [39] [40] [41] [42]

32:1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

32:2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

32:3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

32:4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

32:5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

32:7 Minä ajattelin: `Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta`.

32:8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

32:9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

32:10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

32:12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

32:13 Älkää sanoko: `Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen`.

32:14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

32:15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

32:16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

32:17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

32:19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

32:20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

32:21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

32:22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

 

Created with FREE HTMLCompiler by BibleDatabase