Index: Finnish 1938

 

Job 39

[1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16] [17] [18] [19] [20] [21] [22] [23] [24] [25] [26] [27] [28] [29] [30] [31] [32] [33] [34] [35] [36] [37] [38] [39] [40] [41] [42]

39:1 (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

39:2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

39:3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

39:4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

39:5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

39:6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.

39:7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

39:8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,

39:9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

39:10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

39:11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

39:12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

39:13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

39:14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

39:15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

39:16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

39:17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

39:18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

39:19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

39:20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

39:21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

39:22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

39:23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.

39:24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

39:25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

39:26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.

39:27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.

39:28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

39:29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?

39:30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? [39:31] Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. [39:32] Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. [39:33] (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." [39:34](40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: [39:35] "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" [39:36] Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: [39:37] "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; [39:38](40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."

 

Created with FREE HTMLCompiler by BibleDatabase